Tieto

Olympiasotku – kahden liiton loukussa

Vasta pari kuukautta sitten kehonrakennuspiireissä kohistiin, kun Suomen Fitnessurheilu ry ilmoitti yksipuolisella ilmoituksella aloittavansa IFBB:n alaisten kilpailujen pitämisen. IFBB on lajin kansallinen kattojärjestö, eli käytönnössä kyseessä ovat kehonrakennuksen SM-kilpailut. Tapahtuman järjestäminen on aikaisemmin kuulunut Suomen Kehonrakennusliitolle. Kaikki eivät muutoksesta tietysti olleet innoissaan, vähiten todennäköisesti Suomen Kehonrakennusliitto. Lajista, liitoista tai kehonrakennuksesta en sikäli ymmärrä juuri mitään, mutta on helppo nähdä että tällainen samanlainen tilanne voisi tankotanssi osalta syntyä myös Suomessa – lajilla kun on tällä hetkellä kaksi kansallista lajiliittoa.

Suomessa nähdään tänä vuonna ensimmäistä kertaa, kun molemmat suomalaiset tankotanssiliitot järjestävät omat mestaruuskilpailunsa. Pole Sport Finland järjestää IPSF:n (International Pole Sport Federation) alaiset mestaruuskilpailut helmikuussa Hyvinkäällä ja Suomen Tankotanssiliitto POSA:n (Pole Sports & Aarts World Federation) alaiset toukokuussa Hämeenlinnassa. Miten laji kehittyy kahden liiton välissä ja mitä ongelmia tämä voisi tulevaisuudessa tuoda? Ja ovatko olympialaiset oikeasti kaiken tämän arvoista?

Olen viimeisen vuoden aikana keskustellut Suomen ja kansainvälisen kilpatankoilun tilanteesta useaan otteeseen. Ihmiset tuntuvat jakautuvan asiassa kolmeen leiriin:

1. Niihin, joilla on jompaa kumpaa, toi molempia liittoja kohtaan tunnesiteitä – puolesta tai vastaan – ja ovat vahvasti sitä mieltä, että toinen liitoista on parempi ja toisen pitäisi siksi lopettaa.

2. Niihin, joiden mielestä kaksi lajiliittoa tuhlaa voimavaroja ja hidastaa lajin kehittymistä (ja joille olisi ihan sama kumpi lakkaisi olemasta, kunhan liittoja vain olisi näppärästi yksi)

3. Niihin jotka eivät oikeastaan näe kahta lajiliittoa ongelmana, vaan useampina mahdollisuuksina.

Itse edustan ainakin toistaiseksi eniten näistä ryhmistä viimeisintä. Toki minulla on oman tuomarityöni kautta myös henkilökohtaisia mieltymyksiä siitä, kumman liiton kanssa toimiminen on ollut minulle mieluisampaa.

Ymmärrän myös kauniin ajatuksen siitä, että jos kaikki nykyiset vapaaehtoiset toimisivat yhdessä liitossa, voisi kehitys olla nopeampaa. Rehellisesti sanoen tankotanssi ei kuitenkaan ole menossa ihan heti mihinkään. Molemmilla kansainvälisillä lajiliitoilla on suuri unelma lopulta päästä osaksi Olympialaisia. Vuoden 2020 olympialajit on kuitenkin jo päätetty ja melkolailla myös vuoden 2024 ehdokaslajit. Seuraaava mahdollisuus on vuonna 2028. Eli kymmenen vuoden päästä. Meillä on tässä ihan kohtuullisesti aikaa kasvaa ja kehittyä ihan rauhassa.

Tällä hetkellä uusiksi lajeiksi vuodelle 2024 ovat ehdolla cheerleading ja muaythai.

“Muaythai is an organization with 135 national federations, nearly 60 are recognized by their national Olympic Committees and nearly 400,000 registered athletes.”

“The international cheer union (ICU) has over 100 national federations and nearly 4.5 million registered athletes.”

Näihin lukemiin verrattuna ei kumpikaan tankotanssin kansainvälisistä lajiliitoista ole lähelläkään minkäänlaista kansainvälisen Olympiatoimikunnan jäsenyyttä, enkä usko että tilanne dramaattisesti muuttuisi, vaikka lajiliittoja olisi tällä hetkellä vain yksi. Tankotanssi ei yksinkertaisesti ole vielä riittävän suosittua tai järjestäytynyttä. Laji on kaiken lisäksi jakautunut niin moniin eri alalajeihin (pole art, pole classic, pole theater), eikä kilpaileminen tai urheilullisen tankotanssi ylipäänsä kiinnosta monia.

Eikä edes virallinen jäsenyys vielä takaa sitä, että laji pääsee mukaan niihin varsinaisiin Olympialaisiin. Edes yksi klassisimmista olympialajeista, kreikkalais-roomalainen paini, ei ollut turvassa on IOC äänesti sen poistettavaksi järjestettävistä lajeista vuoden 2020 olympialaisissa.

Miten Olympiatoimikunnan jäseneksi edetään? 

Kansainvälisen Olympiatoimikunnan (IOC) alaiseksi lajiliitoksi päästäkseen, liitolla on oltava riittävä määrä harrastajia ja kansallisia lajiliittoja (muistaakseni 30 edit. asiasta enemmän tietävältä Jyrki Rantaselta saatu tarkennus “kv OK:n vaatimus on 40 maata, muistaakseni 3 eri mannerta ja yli 10  rekisteröityä urheilijaa”). Kaikkien näiden lajiliittojen on oltava jäseninä oman maansa kansallisessa Olympiatoimikunnassa. Jokaisella lajilla voi IOC:ssa olla vain yksi edustaja.

Suomessa Olympiakomitea on juuri kiristänyt ehtojaan valtakunnallisille lajiliitoille. “Lähtökohtaisesti valtakunnallisuudella (sääntöjen 4§) tarkoitetaan, että järjestöllä on vähintään 1000 henkilöjäsentä ja vähintään 20 jäsenseuraa tai muuta jäsenyhteisöä. Liitolla on lisäksi vähintään viiden vuoden toimintahistoriaa Suomessa.”

Oleellista on huomata, että jokaisessa lajissa kansalliseen Olympiakomiteaan voi kuulua vain yksi liitto. Suomen Tankotanssiliitolla on tällä hetkellä tässä suhteessa hieman ajallista etumatkaa ja se on jo Suomen voimalajiliiton (jonka alaisuudessa STTL toimii) kautta Olympiakomitean kumppanuusjäsen.

Toisaalta kansainvälisellä tasolla IPSF on saavuttanut GAISF:n Observer-statuksen. The Global Association of International Sports Federations on kansainvälinen urheilujärjestöjen kattojärjestö, joka mm. toimii liittojen puolestapuhujana IOC:n suuntaan.

IPSF:llä ja POSA:lla on siis käynnissä jonkinasteinen kilpajuoksu, jonka voittajalle voisi lopulta olla yksinoikeus tankotanssiin ainakin olympialajina. Lisäksi riskinä on, että jokin nykyisistä IOC alaisuudessa toimivista lajiliitoista kaappaisi lajin itselleen. Näin on käynyt esimerkiksi parkourille, jonka harrastajat kapinoivat tällä hetkellä kovasti FIG:n suunnitelmia vastaan. Myös tankotanssipiirejä on pitkään puhututtanut tankourheilun vaikutus lajin taiteelliseen ja luovaan puoleen. Tuleeko urheilullisesta tavasta ainoa oikea tapa harrastaa ja vähentääkö se lajin iloa ja lähestyttävyyttä?

Suomessa tankotanssiin suhtaudutaan jo kohtuullisella vakavuudella, eikä olympiastatuksen tuomaa “vakavasti otettavan urheilulajin” leimaa enää samalla tavalla tarvita, kuin monissa muissa maissa. Ymmärrän tarpeen saada omalle lajilleen (ja elämäntavalleen), tunnustusta ja arvostusta, mutta onko olympiastatuksesta todella hyötyä lajille?

Jo nyt lajiliitot käyvät neuvotteluja mm. Kansainvälisen Voimisteluliiton kanssa, joka on tehnyt vaatimuksia kilpailusääntöjen suhteen. Onko nämä säännöt todella tehty tankotanssin ja tankotanssiurheilijoiden hyväksi ja mihin asti olemmet valmiita joustamaan, jotta olympiastatus (tai jokin muu virallistettu status) voitaisi saada?

Kun lisäksi otetaan huomioon vielä olympialaisten yleiset vaikutukset järjestävän maan talouteen ja asukkaisiin, päästään keskustelussa vielä ihan toiselle ulottuvuudelle. Onko olympia-aate enää se, jonka vuoksi se perustettiin ja onko tämä se aate, johon me lajina haluamme ottaa osaa?

Have the Olympics been worth it for Rio?

Asia ei ole erityisen yksinkertainan ja minullakaan ei ole näihin kysymyksiin vastauksia. Samalla haluaisin vielä korostaa, etteivät olympiakomiteat (sen enempää kansainvälinen kuin suomalainenkaan) ole mielestäni mitään hirviöitä.

Molemmat järjestöt tekevät arvokasta työtä ja järjestöihin kuuluminen voi edes auttaa saamaan huomattavia etuja. Esimerkiksi Suomen Olympiakomitean kautta lajiliitot voivat neuvotella jäsenilleen vakuutuksia, musiikkilisenssejä ja jopa painatustarjouksia edullisemmilla hinnoilla. Yhteistyökumppaneihin kuuluu myös Veikkaus ja moni muu suuri yritys. POSA:n ja IPSF:n todellinen maali ei siis todennäköisesti ole itse olympiakilpailut, vaan nimenomaan nämä oheisedut. Olympialaisten mainostaminen nyt vain sattuu olevaan myyvämpi slogani.

Onko lajiliittojen toiminnalla sitten mitään merkitystä?

Todellakin on! Ja ennenkaikkea niissä toimivilla ihmisillä on! Ilman heitä tankotanssi ei koskaan olisi saavuttanut edes niin suurta suosiota ja mediahuomiota kun se on jo nyt saavuttanut. Liittojen pitkäjänteinen työ johtaa lopulta toivottavasti myös siihen, että ammattimaisesti kilpailevat voivat saada parempia sponsorisopimuksia ja valmentajat, ohjaajat sekä studioiden omistajat hieman helpommin elantonsa.

Jokainen yhteistyösopimus ja tapahtuma, jonka kuka tahansa lajin parissa toimiva onnistuu järjestämään, auttaa meitä tällä hetkellä eteenpäin. Juuri nyt tankotanssi tarvitsee vain lisää harrastajia, lisää harrastus- ja kilpailumahdollisuuksia ja lisää liittotasolla toiminnasta kiinnostuneita vapaaehtoisia.

Aika karsii kyllä tarvittaessa liitoista pois ne, joilla ei edellytyksiä toiminnalle ole – hyvässä lykyssä liitot kasvavat ajan saatossa omiin suuntinsa ja täyttävät hieman erilaisten harrastajien erilaiset tarpeet, eivätkä enää kilpaile niin suoraan keskenään. Toivoisin, että siihen asti eri liitoissa toimivat henkilöt löytäisivät kyvyn toimia rinnakkain, ilman turhaa kinastelua tai lyttäämistä. edit. Todettakoon myös, että Suomessa liittojen välit ovat kohtuullisen hyvät ja tilanne rauhallinen. Kansainvälisellä tasolla näitä erimielisyyksiä ratkotaan paljon raaemmin. Rakkaudesta lajiin, tätä kaikki kuitenkin lopulta tekevät. Kukin tavallaan.

Tankotanssin maailma pyrkii jatkossakin kattamaan molempien liittojen uutisia, kuulumisia ja tapahtumia. (: Nähdään siis sekä Tankomarkkinoilla toukokuussa että kolmen viikon päästä Hyvinkäällä!

Myös nämä voisivat kiinnostaa sinua
No Older Articles
Ei uudempia artikkeleita
Keskustelu
Comments (1)

    Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *