Tieto

Lahjakkuus ja taidon oppiminen

Minun on ollut tarkoitus päivitellä kuulumisia viime kuussa järjestetystä Taitava taitelija -seminaarista jo pidemmän aikaa, mutta jostain syystä aiheeseen tarttuminen on ollut hankalaa. Kaksipäiväisen seminaarin järjesti Dance Health Finland ry. Ensimmäisenä päivänä paneuduimme anatomiaan ja vammojen ennaltaehkäisyyn, toisena päivänä aiheet keskittyivät lahjakkuuteen ja taidon oppimiseen. Suosittelen DHF:n seminaareja poikkeuksetta kaikille liikunnasta tai liikunnan ohjaamisesta kiinnostuneille.

Mieleen jäivät erityisesti seminaarin toisena päivänä Mikko Rinnevuoren ja Sami Kalajan taitoa, oppimista ja lahjakuutta käsittelevät luennot.

Mitä on lahjakkuus?

Rinnevuori korostaa, että lahjakkuuden sijaan tulisi puhua harjaantuneisuudesta.

Henkilöllä voi olla:

–  Lajille hyvät fyysiset edellytykset
Tankotanssijoille eduksi on yleensä keveys ja kapea/kevyt alavartalo.
Parempi harjoitusvaste
Toisten urheilijoiden kroppa kestää kovaa harjoittelua paremmin ja palautuu nopeammin (vaikutukset enemmän ruokavaliossa ja elämänrytmissä, ei tässäkään siis välttämättä genetiikassa).
Kognitiivinen lahjakkuus
Ihmiset oppivat eri tavoin ja eri asioita. Toisille liiketaitojen oppiminen voi olla helpompaa, kyse on kuitenkin paljon oikeanlaisesta tavasta opettaa. Kalaja korosti omassa osiossaan myös sitä, että oppiminen lisää kykyä oppia.

Näillä seikoilla ei kuitenkaan ole voitu osottaa olevan suoraa vaikutusta esimerkiksi menestymiseen kilpaurheilussa. Eniten henkilön menestymiseen vaikuttaa motivaatio.

Tasoryhmien ja lahjakkuuteen perustuvan opetuksen on itseasiassa todettu heikentävän oppimistuloksia ja vaikuttavan myös opetuksen tasoon. Erityisesti tämä korostuu esimerkiksi pallopeleissä, joissa nuoret lajitellaan taso- ja ikäryhmissä. Matteus-ilmiöksi kutsutusta efektistä kirjoittettiin iltapäivälehdissä runsaasti vuonna 2015 ja asia nousi uudestaan otsikoihin HS:n tekemässä tutkimuksessa viime kuussa.

Rinnevuori suosittelee mahdollisuuksien mukaan tasoryhmien poistamista. Oman kokemukseni mukaan Rinnevuori puhuu asiaa. Omassa työssäni en ole koskaan jakanut oppilaita ryhmiin lahjakkuuden perusteella, mutta taitojen perusteella kylläkin. On kuitenkin vaikea sanoa kuka jatkoryhmään oikeastaan kuuluisi. Se, jolla on runsaasti voimaa muttei notkeutta – vai päinvastoin? Se, jolla on suurin treenimotivaatio vai se, jolla aikaisemman harrastustaustan myötä on jo hyvät perustaidot?

Laajan taitotason ryhmien opettaminen on ohjaajalle työläämpää ja vaatii enemmän tietoa ja taitoa. Etuna on kuitenkin ryhmän tuki motivaation ja oppimisen ylläpitämisessä sekä innostamisessa.

– Taitavammat oppilaat saavat hieman helpommista variaatioista onnistumisen tunteita ja tarvittavaa pönkitystä egolle.
– Hitaammin oppivat tai myöhemmin aloittavat altistuvat nopeammin myös vaikeammille variaatioille ja kokeilevat näitä rohkeammin, jolloin kehitys on nopeampaa.

Tasoperusteisissä ryhmissä olen itse nähnyt ainakin seuraavat ongelmat:

– Alkeistasolta seuraavalle siirtyvät oppilaat masentuvat ja lopettavat, kun oppimiskäyrässä tuntuu tulevan notkahdus. Aikaisemmin taitavaksi itsensä tuntenut oppilas onkin taas yhtäkkiä ryhmän heikoin
– Alkeistason oppilaat eivät vakuutteluista huolimatta usko olevansa tarpeeksi hyviä siirtymään seuraavalle tasolle tai kokeilemaan liikkeen vaikeampaa variaatiota.
– Alkeisryhmän taso tuntuu aloittajalle haastavalta ja oppilas kokee että on “liian huono aloitaakseen, kun ei ole edes aloittelijan tasolla”.

Omalla studiolla olen jo aloittanut siirtymiset kohti avoimemman tason ryhmiä. Täysin en ole vielä tasoista valmis luopumaan, mutta neljän, viiden tai kuuden tason käyttäminen on mielestäni ajan ja rahan haaskausta. Se paitsi rajoittaa asiakkaiden treenimahdollisuuksia, on myös yrittäjälle rasite, kun vaikeamman tason tunnit jäävät usein täyttöasteeltaan vajaiksi.

Mikko muuten vetää Circus Helsingillä ilmaisia yleisöluentoja maalis-huhtikuussa. Suosittelen.

26.3.2017 Akrobatialiikkeiden biomekaniikka
2.4.2017 Taitoharjoittelu teoriassa ja käytännössä
9.4.2017 Hyvä alkulämmittely ja liikkuvuusharjoitukset akrobatian harjoittelussa

Alla myös pari Mikko Rinnevuoren podcast-haastettelua aiheesta.

Taitojen tehokas opettaminen

Okei. Ollaan siis todettu, ettei kukaan ole syntyjään lahjakas ja kaikilla on mahdollisuus oppia ja menestyä. Miten taitoja voisi tehokkaimmin opettaa? Tähän aiheeseen suosittelen katsomaan yllä olevan Sami Kalajan luennon.

Kalaja aloitti DHF:n seminaarin taitoharjoittelun pelillistämisellä. Miksi tietokone- ja konsolipelit ovat niin koukuttavia ja miten tätä samaa saataisi tuotua omaan liikuntaharjoitteluun? Peleissä on turvallinen ympäristö, selkeä tavoite, koukuttava tarina, nopea palaute, kannustavat palkinnot ja suora mahdollisuus vaikuttaa. Tässä on jokaiselle liikuntayrittäjälle tai -yritykselle valmis menestyskonsepti.

Vaikka videolla ja seminaarissa Kalaja käsittelee aihetta oppimisen näkökulmasta, ovat vinkit käännettävissä myös ohjaajalle. Omaan arsenaaliini siirrän ainakin seuraavat vinkit:

– Jatkuvan kehittymisen kannalta tärkeintä on harjoitusten progressio.
– Sama opetustapa ei sovi kaikille, keksi erilaisia tapoja selittää sama asia.
– Valtaosa taitoharjoittelusta on tiedostamatonta. Pyri integroimaan harjoitukset myös arkeen ja käyttämään arkisia esimerkkejä.
– Jokaisella meistä on uniikki motorinen käsiala. Anna ihmisten ratkaista ongelmat omalla tavallaan, jos lopputulos on oikea, tavalla ei ole väliä.
– Satunnaisuus ja vaihtelu tehostavat oppimista. Älä toista samaa sarjaa tai harjoitusta.
– Ohjauksessa vähemmän on enemmän. Anna palautetta vain joka 5. toistosta. Anna oppilaan tajuta itse.
– Älä tuhlaa aikaa huonojen tapojen korjaamiseen, opeta uusia hyviä tapoja rinnalle.
– Muista, että virheet mahdollistavat oppimisen.

Loppuun vielä mielenkiintoinen fakta: aikaisemmasta tiedosta poiketen uusia aivosoluja syntyy oikeanlaisella harjoittelulla

Myös nämä voisivat kiinnostaa sinua
Keskustelu
Comments (0)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *