Tankotanssin SM-kisat järjestettiin viime viikonloppuna Hämeenlinnassa. Edellisistä kisoista on vierähtänyt vuosi jos toinenkin, sillä edellisen kerran tittelistä taisteltiin vuonna 2012. Kisojen järjestäjinä toimivat Suomen voimalajiliitto ja Pole Fit Factoryn taustalla pyörivä PahaPari-kaksikko. Kisojen organisointi ja järjestäminen oli hoidettu mielestäni todella mallikkaasti ja ainakin tuomarin näkökulmasta kaikki pelasi moitteettomasti.
Tuomarointi on siistiä. Saat nähdä esitykset parhailta paikoilta ja koko tapahtuman ajan keskittyä aivan puhtaasti pelkkiin esityksiin. Totesinkin urakan jälkeen, etten ole näin tarkkaavaisesti seurannut mitään esityksiä vuosiin. Useimmat tapahtumat tsekkaan youtubesta myöhemmin ja katson videoista lähinnä viisi ensimmäistä sekuntia tai pätkiä sieltä täältä. Valehtelematta satoja tankotanssiesityksiä nähtyäni, ei mielenkiinnon herättäminen ole enää ihan niin yksinkertaista. Eikä videoilta tietysti saa esiintyjään samanlaista kontaktia kuin eturivistä.
Kirjoittelen tuomaroinnista vielä erillisen postauksen, mutta ajattelin vielä avata fiiliksiä muutamista kisasuorituksista näin julkisestikin. Luvassa on mammuttimaisen pitkä postausta, jotan tässä kohaa voit myös skipata katsomaan kaikki esitykset suoraan Polerankingin youtube-kanavalta.
TULOKSET
AVOIN SARJA
Avoimessa sarjassa voittajan ratkaisi mielestäni ilmaisu. Jenni Multisilta ja Ellamari Lassila olivat teknisesti melko tasaisia, mutta Jenni esiintyi rennommin ja otti huomattavasti enemmän kontaktia yleisöön. Molempien esityksessä jännitys näkyi vielä hieman ja viimeistelyä olisi erityisesti nopeissa osioissa voinut olla enemmän.
Pidin erityisesti Laura Hannuksen kampausesta ja Heidi Hällysen James Bond-asusta. Tuloslistauksesta puuttuu jostain syystä täysin Tiina Pyper, mutta veikkaan pistemäärän alkaneen nelosella. Lisäksi Pyperin biisivalinta oli todella kulunut, joka ei ainakaan edesauttanut sijoittumista.
Kaiken kaikkiaan olin todella yllättänyt myös avoimen sarjan kovasta tasosta. Kaikissa numeroissa nähtiin haastavia elementtejä ja hienoa koreografioita. Ero avoimen ja SM-sarjan välillä näkyy kuitenkin erityisesti linjoissa ja liikkeiden viimeistelyssä. Nilkkojen ja polvien ojennukset, sekä yleinen kropan käyttö liikkeiden välillä vähensivät pisteitä monella kilpailijalla.
40+ SARJA
Ns. masters-sarjassa nähtiin kolme kilpailijaa, joista Meri-Tuuli Roihankorpi-Sirviö oli selkeä tekninen voittaja. Tintti Mikkonen on Tamperelaisena minulla tuttu harrastaja ja kokenut esiintyjä, mutta ilmaisesti kilpailutilanteessa jännitus vei voiton ja suoritus jäi todella araksi. Myös biisivalinta oli mielestäni hieman epäonnistunut eikä auttanut esitystä nousuun.
Olavi Heino oli sarjan jokeri. Vahvasti Jorma Uotis-henkisen koreografian tarina jäi ehkä hieman hämäräksi, mutta Olavin tankotyöskentely on vakuuttavaa katsottavaa.
SM-SARJA MIEHET
Miesten sarjan kaksi osanottajaa vaikuttivat alkuun melko tasaveroisilta. Henri Heikonheimolla on esiintymiskokemusta jo Pole Night Showcasesta ja mielestäni hänen esityksensä oli jo kehittynyt huimasti. Molemmilla miehillä oli (superhaastavista elementeistä johtuen) ongelmia pidon kanssa ja molemmat saivat myös miinuspisteitä tästä.
Hieman rauhallisempi tempo oli Markus Sauvolalta järkiratkaisu, jonka ansioasta Sauvolalla jäi enemmän aikaa eläytymiseen ja tunnelman luomiseen. Sauvola voittikin mielestäni nimenomaan esityksen kokonaisuudella, tanssillisuudella ja paremmalla koreografialla.
SM-SARJA NAISET
Naisten sarjassa nähtiin monia mielenkiintoisia kokonaisuuksia. Oone Kivelä vei ennakkosuosikkina voiton ja näytti miten yksinkertaista on olla huippu. Koreografiassa ei mielestäni ollut mitään erityisiä wow-efektejä vaan suoritus oli kokonaisuudessaan niin vahva ja puhdas ettei erikoistehosteita tarvittu.
Kakkos- ja kolmossijasta käytiin Annika Alangon ja Piiu Pekarin välillä hieman samanlaista taistoa kuin avoimen sarjan voitosta. Piiu Pekari tykitti mielettömän ja persoonallisen temppukavalkadin, mutta eläytyminen ja kontakti jäi viileäksi. Viileä ilme saattoi olla myös Pekarilta tietoinen veto, mutta Annikan rennon ja itsevarman esiintymisen rinnalla riski ei tällä kertaa kannattanut.
Myös Emilia Saarela ja Henriikka Rinne vakuuttivat huikealla karismallaan. Näistä kahdesta Emilialla oli tällä kertaa siistimpi tekniikka (Henriikan tunnusmerkiksi muodostuneet koukkunilkat kiivetessä, ballerinassa ja skorpionissa aiheuttavat allekirjoittaneelle samanlaista efektiä kuin kynnet liitutaululla).
Suvi Anttalainen ja Terhi Tavi jäivät häntäpäähän nimenomaan etäisen esiintymisen ja kontaktin puutteen vuoksi. Erityisesti Tavin esityksestä paistoi läpi lähes kauhunomainen jännitys. Viimeksi sijoittuneella Camilla Rantasella olisi ollut edellytykset huomattavasti korkeampaan pistesaldoon, mutta kisajännityksen ja huonon tai puuttellisen suunnittelun seurauksena suurinosa liikkeistä kääntyi tuomareiden kannalta huonoon kulmaan, joka vähensi Rantasen pisteitä runsaasti.
Erityisesti SM-sarjassa korkeiden pisteiden saaminen edellytti hyvän tekniikan lisäksi myös monipuolisuutta, vahvaa koreografiaosaamista ja järkeä. Monella suoritus oli rakennettu omien vahvuuksien ympärille (kuten järkevää onkin), mutta pelkkiä notkeus- tai voimaliikkeitä tekemällä ei tässä kisassa sijoittunut. Myös eläytymisellä ja esiintymisellä oli yllättävän suuri vaikutus tuloslistaan. Suomessa tarvittaisiinkin nyt runsaasti eritasoisia ja -tyyppisiä kilpailuja, joissa kilpailukokemusta ja hermojenhallintaa voisi käydä harjoittelemassa ennen suuria kisalavoja.
